Lisa Scottoline: Most Wanted

Christine ja Marcus kärsivät lapsettomuudesta ja turvautuvat lopulta luovuttajan siittiöihin. Christine tuleekin raskaaksi, ja pariskunta alkaa ilolla odottaa uutta tulokasta. Amerikkalaiseen tyyliin he ovat valinneet sopivan anonyymin luovuttajan katalogista ulkonäön ja kerrottujen ominaisuuksien perusteella.

Kaikki muuttuu, kun Christine huomaa netissä uutispätkän, jossa esiintyy vastikään kiinni otettu epäilty sarjamurhaaja. Christine on vakuuttunut, että tämä on heidän valitsemansa luovuttaja eli tulevan lapsen biologinen isä. Christine on asiasta suunniltaan, ja kun spermapankki ei suostu paljastamaan luovuttajan henkilöllisyyttä, ovat Christine ja Marcus valmiita haastamaan lääkärinsä ja spermapankin oikeuteen tietojen pimittämisestä, Amerikassa kun ollaan.

Christine tuntee kuitenkin syyllisyyttä sotkiessaan lääkärinsä oikeudenkäyntisoppaan ja päättää toimia itse. Kun Marcus matkustaa työasioissa pois kaupungista, valehtelee Christine viettävänsä viikonlopun ystävättärensä kanssa, mutta matkustaakin vankilaan tapaamaan pidätettyä Zacharyä. Vierailu oletetun sarjamurhaajan luokse järjestyy helposti toimittajaksi tekeytymällä. Tavattuaan Zacharyn Christine on entistä vakuuttuneempi, että tämä on heidän luovuttajansa. Christine on myös taipuvainen uskomaan tämän syyttömyyteen ja lupautuu auttamaan sopivan puolustusasianajajan löytämisessä.

Marcus ei ole asioiden saamasta käänteestä mielissään, ja pariskunta riitautuu pahan kerran. Marcus kokee tulleensa syrjäytetyksi muutenkin hauraasta isän roolistaan. Tilanne kärjistyy edelleen, kun Christine värväytyy Zacharyn asianajajan apulaiseksi ja alkaa tutkia murhia.

Lisa Scottoline kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi juridisista ja moraalisista aiheista. Tarinoissa riittää yllättäviä käänteitä, eikä loppuratkaisu ole ollenkaan itsestään selvä. Paikoitellen voi amerikkalaisten perhearvojen ylen määräinen korostaminen tuntua hieman vieraalta, mutta juoni itsessään on kyllin kiinnostava ja joutuisasti etenevä, että lievästi tunkkaisen konservatiivisyyden voi kestää.

[London: Headline, 2017]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *