Taina Haahti: Siperian unia

Esaias Viitanen on kolmen yliopistotutkinnon suorittanut nuori mies, joka etsii koulutustaan vastaavaa työtä. Työpaikat ovat kuitenkin kiven alla, ja tarjolla on lähinnä hanttihommia. Vihdoin Esaisista kuitenkin onnistaa, kun hänet Jamin ja Alinan ohella valitaan viidensadan hakijan joukosta erikoisten soveltuvuustestien ja haastattelujen jälkeen töihin Wilsson-nimiseen viestintäfirmaan.

Työpesti paljastuu salamyhkäiseksi projektiksi, jonka taustalla on kotimainen tuntemattomana pysyttelevä tutkimussäätiö. Säätiötä huolettaa Suomen tulevaisuus, sillä maan tilanne on vaarassa kriisiytyä taloudellisen tilanteen huonontuessa ja ihmisten mielenterveysongelmien lisääntyessä. Projektin tavoitteena onkin parantaa suomalaisten hyvinvointia ja sitä kautta luoda parempaa tulevaisuutta.

Esaisisin, Jamin ja Alinan tiimi alkaa työhön. Välineenä heillä on sosiaalinen media ja siellä käytävien keskustelujen ohjaaminen positiiviseen suuntaan. Ryhmä toimii somessa anonyymisti usean eri aliaksen voimin ja alkaakin saada tuloksia aikaan. Tämä Wilssonin story telling -osasto tarttuu aiheeseen kuin aiheeseen ja manipuloi nettikeskusteluja, luo uutisia ja johdattelee mielipiteitä.

Kaikki sujuu mallikkaasti, kunnes Alina saa kenkää ja Esaiasta alkaa mietityttää koko projektin tarkoitus ja taustat.

Tulevaisuuteen sijoittuvat kirjat ovat aina enemmän tai vähemmän pelottavia ja ahdistavia, joten tässäkin kertomuksessa on asiaan kuuluvan painostava tunnelma. Ihmiset ovat jatkuvat tarkkailun alla, kun kaupungilla liikkuu järjestystä valvovia partioita ja liikennevälineitä tarkastetaan. Yksilön oikeudet jäävät tärkeämmän yhteisen edun alle, mutta kuka tuota valtaa käyttää ja kenen eduksi?

[Helsinki: Siltala, 2018]