Douglas Murray: The Madness of Crowds

Onko ”poliittinen korrektius” mennyt jo liian pitkälle? Keitä ovat nämä loukkaantujat, jotka julkisesti ja kovaäänisesti pahoittavat mielensä toisten puolesta ja väsymättä jahtaavat kulttuurillisia hyväksikäyttäjiä ja muita etuoikeutettuja.

The Madness of Crowds on analyysi joukkohysteriasta, joka määrittelee suhtautumista (koettuun) alistamiseen, jonka kohteena ovat esimerkiksi etniset ja seksuaaliset vähemmistöryhmät. Kirjassa pohditaan myös massa-ajattelun vaikutusta miesten ja naisten välisiin suhteisiin.

Kirja tarkastelee, kuinka yleistä kielenkäyttöä ja jopa ajattelua vahditaan ja ohjataan haluttuun suuntaan. Hyväksyttävästä tyylistä poikkeaminen on paheksuttavaa ja rangaistavaa.

Näiden ihmisten kiinni saamiseksi on luotu erilaisia laukaisevia tekijöitä, sanoja tai ilmaisuja, jotka on julistettu haitallisiksi tai jopa alistaviksi ja väkivaltaisiksi jotain tiettyä suojeltavaa ryhmää kohtaan. Kun kynnys ylittyy, käynnistyy kamppanja, jossa väärinajattelijaa paheksutaan ja lopulta tuomitaan rikoksesta ihmisyyttä vastaan.

Douglas Murray nostaa esiin myös sellaisia firmoja kuin Facebook, Google ja Twitter, jotka kannustavat ihmisiä moderoimaan some-sisältöjä ja rankaisevat käyttäjiä, jotka rikkovat näitä moraalisia koodeja. Kirjassa on kattava lista ihmisistä, jotka ovat joutuneet julkisesti katumaan mielipiteitään tai kirjoituksiaan ja jopa eroamaan tehtävistään kohun seurauksena.

Murray on yksilöinyt neljä yleisintä sorrettua identiteettiä, jotka on valjastettu taisteluun lähinnä valkoihoista patriarkaattia vastaan. Nuo kategoriat ovat homot, naiset, rotu sekä trans-ihmiset. Kukin näistä ryhmistä saa kirjassa oman osionsa, jotka kattavasti esittelevät erilaisia tapauksia, jotka pahimmillaan ovat täysin järjenvastaisia ja parhaimmillaankin melkoisen ylimitoitettuja.

Alun perin oikeutettu ja hyvää tarkoittava ihmisten kunnioituksen ja tasa-arvoasian puolustaminen on vaarassa kääntyä itseään vastaan, kun sen on annettu kasvaa hysteeriseksi ja pakkomielteiseksi taisteluksi. Murray toteaa, että suunta on väärä, kun seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta/sukupuolettomuudesta on tullut yksilön tärkein määrittelevä piirre. Mustakaan ei ole enää ihonväri tai rotu vaan kokonainen identiteetti.

[London: Bloomsbury Continuum, 2019]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.