Harriet Tyce: It Ends at Midnight

Kirjan päähenkilö on Lontoossa asianajajana oikeudessa (barrister) sekä nuorisotuomioistuimessa tuomarina toimiva Sylvie Munro. Hänellä on uudehko miesystävä Gareth, jolla on catering-firma Edinburghissa. Suhde on edennyt sen verran, että Sylvie on valmis esittelemään miehen parhaalle ystävälleen Tessille ja tämän miehelle Marcusille. Tess on aina ollut ystävyyssuhteessa dominoivampi osapuoli, ja Sylvie toivoo asetelman nyt tasoittuvan, kun hänelläkin on partneri.

Ennen kuin Sylvie pääsee kertomaan asiaansa, lataa Tess kuitenkin ilmoille järkyttävän tiedon: hänellä on aivokasvain. Tessin ja Marcusin suhde on myös karahtanut kiville, sillä Marcus on saanut tarpeekseen määräilevästä naisesta. Tess pyytää Sylvietä kertomaan sairausuutisen Marcusille, joka ei tiedä vielä asiasta.

Lojaali Marcus palaa Tessin luo, eikä siinä vielä kaikki, sillä Tess alkaa innoissaan järjestää vihkimisvalojen uusintajuhlia. Seremonia on tarkoitus pitää uuden vuoden aattona hulppeassa lokaalissa Edinburgissa. Tess haluaa kaiken sujuvan oman mielensä mukaisesti, hän jopa vaatii Sylvietä pukeutumaan kammottavaan morsiusneidon pukuun.

Tess pyytää (käskee) Sylvietä etsimään käsiinsä erään Lindan, jonka kanssa parivaljakolla oli kärhämää nuoruudessa vuosia sitten. Tess haluaa pyytää Lindalta anteeksi ja hyvittää heidän tälle aiheuttamansa kärsimykset. Tarinassa kerrotaan myös takautumina noista ajoista. Kolmas aikalinja on tulevaisuus eli uuden vuoden aatto, johon tarina päättyy. Jo varhaisessa vaiheessa käy ilmi, että kaksi ihmistä kuolee tuona yönä. Ruumiiden henkilöllisyys ja syy kuolemiin selviää vasta lopussa.

Lisää ahdinkoa Sylvielle tulee yllättäen työrintamalla. Häntä syytetään alastonkuvien lähettämisestä alaikäiselle pojalle, jonka keissiä hän nuorisotuomioistumessa on tuomitsemassa. On selvää, että kuvat on lavastettu, mutta kuka on syyllinen ja mikä häntä motivoi? Joka tapauksessa Sylvie joutuu sivuun lakihommista, kun tilannetta selvitellään.

Harriet Tycen esikoisteos Blood Orange (Veriappelsiini) oli todella hyvä ja lupaava aloitus uralle. Tämä kolmas kirja ei kuitenkaan innosta ihan samalla tavalla. Henkilöhahmot tuntuvat lievän vastenmielisiltä, Tess pompottaa kesyä Sylvietä ja heikkotahtoista Marcusia mielin määrin. Kaikkien käytös tuntuu jokseenkin omituiselta. Jännärijuoni pysyy kuitenkin yllättävänä loppuun saakka, ja tarina on helppolukuinen ja vaivattomasti etenevä.

[London: Wildfire, 2022]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.