Joyce Carol Oates: Night. Sleep. Death. The Stars.

Pikkukaupungin entinen pormestari, 67-vuotias John Earle ”Whitey” McClaren havaitsee tienposkessa välikohtauksen ja pysähtyy paikalle. Poliisi käsittelee ”tummaihoista” miestä kovakouraisesti ja Whitey puuttuu tilanteeseen. Poliisit kohdistavat huomionsa Whiteyyn, ja pahoinpidelty mies pääsee pakenemaan paikalta. Whiteyn kohtalo on kovempi, poliisin etälamautin aiheuttaa sairauskohtauksen ja hän menettää tajuntansa.

Whitey kuljetetaan sairaalaan, jossa toipuminen alkaa. Hänen muistikuvansa tapahtumista ovat kuitenkin hataria, ja koska poliisien versio on kovin erilainen, jää tapahtumien kulku arvoitukseksi.

Whiteyn tila kuitenkin huononee uudelleen ja lopulta hän kuolee hoidosta huolimatta. McClarenin perhe on yllättävässä tilanteessa, ja perheenjäsenet alkavat työstää patriarkan kuolemaa kukin omalla tavallaan. Vaimo Jessalyn on murheen murtama ja avuton, sillä hän on luottanut Whiteyn aina hoitavan asian kuin asian. Vanhimmat lapset Thom ja Beverly elävät tahoillaan hiipuneissa avioliitoissa, joissa omat lapsetkin tuntuvat vain sivuhenkilöiltä. Thom aloittaa oikeustoimet poliiseja vastaan, kun hän saa välikohtauksessa mukana olleen intialaistaustaisen lääkärin todistajaksi.

Keskimmäinen tytär Lorene on yläkoulun jämäkkä rehtori, josta alkaa paljastua ikäviä asioita. Lorene käyttää asemaansa sumeilematta hyväkseen ja kostaa surutta ärsyttäville oppilaille senkin uhalla, että täysin viattomat joutuvat kärsimään. Lorenen syöksykierre vain jyrkkenee, kun hän iskee silmänsä miesopettajaan, joka tuntuu viihtyvän liian hyvin erään kollegansa seurassa.

Nuorimmilla lapsilla Sophialla ja Virgilillä on ollut jokseenkin etäinen suhde isäänsä. Sophia on analyyttinen ja järkevä tiedemies, Virgil puolestaan kommuunissa asuva hippi taiteilija.

Lastensa kauhuksi Jessalyn alkaa elää omaa elämäänsä. Hän adoptoi puolivillin kissan, joka ilmestyy kuistille. Uudessa tilanteessa Jessalynillä ei myöskään ole energiaa lapsilleen tai lapsenlapsilleen ja tämäkös jälkikasvua risoo. Kun Jessalynin elämään ilmestyy puertoricolainen taiteilija Hugo Martinez, ei perillisten paheksunnalla ja raivolla ole mitään rajaa. Suhde on ehdottomasti saatava loppumaan, mitä isäkin ajattelisi!

Night. Sleep. Death. The Stars käsittelee amerikkalaisen yhteiskunnan nykytilaa, jossa rasismi on avointa ja jossa itsekkyydellä ja omahyväisyydellä peitetään moraalin ja tiedon puutteet. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, joskin sisarusten luonteiden huonot puolet tuntuvat korostuvan. Poikkeuksena tästä on Virgil, joka on muutenkin ulkopuolinen perheessään, ja Sophia, joka ei myöskään tunnu kuuluvat vanhempien sisarustensa joukkoon.

[London: 4th Estate, 2020]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *