Tiina Lifländer: Kolme syytä elää
Kirja kertoo kahden naisen elämästä. Tapahtumat sijoittuvat 50-luvun loppuun ja 2000-luvun alkuun. Helmi ja Kerttu eivät varsinaisesti tunne toisiaan nuorina aikuisina, mutta heitä yhdistää Helmin mies Lauri, jonka sihteeri Kerttu on. Kertulla ja Laurilla on suhde, josta Helmi saa tietää. Helmi ei kuitenkaan nosta asiaa esille, vaan toivoo, että se ratkeaisi itsestään. Pian Kerttu meneekin naimisiin ja muuttaa Veikon kanssa Ruotsiin, jossa he perustavat perheen ja elelevät yli 40 vuotta. Veikon kuoleman jälkeen Kerttu palaa kotimaahan ja tapaa yllättäen Helmin. Sitten Laurikin kuolee, ja naiset jäävät kahden haparoivan ystävyytensä ja syyllisyydentunteen keskelle.
Muita kirjan henkilöitä ovat eronnut isä Tomi ja hänen tyttärensä Kiia, sekä Laurin sukulaistyttö Noora. Heidän tarinansa tuntuvat kuitenkin kokonaisuuden kannalta hieman irrallisilta.
Tiina Lifländer kirjoittaa sujuvaa ajankuvaa 50-luvulta, jolloin yhteiskunta ja sen säännöt olivat kovin erilaisia kuin nykyään. Tarina etenee loogisesti ja uskottavasti. Juonessa on helppo pysyä mukana, vaikka tapahtuma-ajankohdat vaihtelevat.
Kotimaiset nykykirjailijat tapaavat usein käyttää niin erikoista tyyliä ja korkealentoisia kielikuvia, että on vaarana, että lukeminen töksähtää liialliseen taiteellisuuteen. Tiina Lifländerin esikoisteos pysyy tämän suhteen maltillisena, vaikkakin joissain kohdin käydään jo niillä rajoilla, esimerkiksi näin: ”Aamu korkenee niin kuin palatsien pilarit matalassa valossa ja kartasta nouseva kaupunki.”
Ja ne kolme syytä elää: ”sinä olit niistä yksi ja niitä kahta muuta ei koskaan ollutkaan”.
Linkki Tiina Lifländerin kirjoitusblogiin löytyy tästä.
[Jyväskylä: Atena, 2016]