Anna Jansson: Inte ens det förflutna

Gotlantilainen poliisi Maria Wern on kutsuttu todistajaksi erääseen rikosoikeudenkäyntiin, jossa syytettynä on vaarallinen rikollinen Adam Kossak. Kossakin liiga yrittää kuitenkin estää Mariaa todistamasta. Tästä johtuen hän joutuu piiloutumaan odotellessaan oikeudenkäynnin alkua. Samanaikaisesti on hänen ystävänsä Karin lähdössä Gotska Sandö -saarella pidettävälle viikon mittaiselle kuntoutusleirille, jonne Maria päättää lähteä mukaan tekaistun henkilöllisyyden turvin.

Saarelle rantautuvat kurssiohjaajien Evan ja Lena-Marien sekä Marian ja Karinin lisäksi kolme muuta naista, joille sairausvakuutuskassa on kalliin kuntoutuksen maksanut. Olosuhteet saarella paljastuvat kuitenkin odotettua karummiksi, sillä kurssilaisten majoittumiseen ei ole tarjolla mökkejä saatikka hotellia. Yöpyminen on tarkoitus hoitaa sateen sattuessa teltassa, muuten nukutaan taivasalla rannalla, jotta kurssilaiset ”voivat nähdä tähtitaivaan ja hengittää aaltojen tahdissa”.

Heti ensimmäisenä leiriyönä saarrelle iskee myrsky, joka repii kurssilaisten teltan ja kastelee suurimman osan varusteista ja ruokatarvikkeista. Pian ryhmäterapia muuttuukin eloonjäämistaisteluksi, kun Eva löytyy kuolleena ja yksi kuntoutujista katoaa. Ennen pitkää jäljellä on enää kaksi naista.

Anna Jansson tavoittaa hyvin saarella vallitsevan epätoivoisen ja pelottavan tunnelman. Kaikki epäilevät toinen toisiaan, eikä turvallista paikkaa löydy. Stressi kasvaa sitä mukaa kun aika kuluu, eikä pelastuksesta ole tietoa. Jatkuva varuillaan olo ja hengissä selviämisen epävarmuus horjuttavat naisten psyykettä ja aiheuttavat vainoharhaista käytöstä. Kirja on jännittävä ja arvoituksen ratkaisu on yllätyksellinen.

Inte ens det förflutna on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2008. Se on suomennettu nimellä Hylynryöstäjä (suom. Sanna Manninen).

[Stockholm: Norstedts, 2017. 2. pocketupplaga]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.