Camilla Sten: Arvtagaren

Eleanor on menossa tapaamaan isoäitiään Viviannea, kun hän tämän ovella tapaa kiireesti poistuvan henkilön. Sisällä asunnossa odottaa karmea yllätys, Vivianne makaa lattialla verissään kuolemaisillaan. On selvää, että portaissa paennut henkilö on Viviannen tappajan. Eleanorilla on kuitenkin erikoinen ominaisuus, kasvosokeus eli prosopagnosia, jonka johdosta hän ei osaa kuvailla epäillyn ulkonäköä poliisille.

Eleanorin vanhemmat ovat kuolleet jo aiemmin, ja Vivianne on ollut hänelle jonkinlainen äidin korvike. Suhde ei ole ollut kuitenkaan täysin ristiriidaton Viviannen jyrkän ja äkkipikaisen luonteen vuoksi. Perunkirjoituksissa paljastuu, että Vivianne omistaa maaseudulla suuren talon, josta Eleanorilla ei ole ollut mitään tietoa. Solöga-niminen kartano on tarinan päätapahtumapaikka, sillä Eleanor matkustaa sinne yhdessä poikaystävänsä Sebastianin ja tätinsä Veronikan kanssa. Mukana on myös asianajaja Rickard, jonka johdolla on tarkoitus selvittää kuka Soläganin lopulta perii. He yrittävät turhaan tavoittaa paikkaa hoitanutta Bengtssonia, sillä mies ei vastaa puhelimeen, eikä häntä näy asunnollaankaan.

Tarinan toisena juonteena on elämä Solöganissa 1960-luvulla, jolloin Vivianne asui talossa miehensä Evertin kanssa. Palvelusväkeen kuuluu nuori puolalainen Anushka, jota isäntäväki yrittää tarmokkaasti ruotsalaistaa kutsumalla häntä Annikaksi. Talossa on apuna myös Märit, jolla on pieni tytär Kicki.

Nykyajan Solöganissa joutuu perinnönjakoporukka talvimyrskyn armoille, ja pian saavat pelko ja paniikki vallan, kun Eleanor näkee pihalla oudon hiipparin. Veronika katoaa myrsky-yöhön, mutta löytyy hangesta kolkattuna. Vaikeudet eivät lopu tähän, ja kohta ollaan tilanteessa, jossa taistellaan eloonjäämisestä.

Tunnelma ja asetelma on hyvin samankaltainen kuin Camilla Stenin edellisessä aikuisten kirjassa Staden. Jännitys ja kauhu toimivat jälleen, ja juoni on sopivan monisyinen ja kiinnostava. 60-luvun tapahtumat taustoittavat sopivasti nykyhetkeä, ja koko totuus ja suvun salaisuudet paljastuvat vähitellen.

[Stockholm: Norstedts, 2020]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *