Håkan Östlundh: Till Sara, sedan bränns allt

Hyvistä dekkareistaan tunnettu Håkan Östlundh on tehnyt uuden aluevaltauksen ja kirjoittanut loistavan romaanin tavallisesta perheestä, jonka hajottaa epätavallinen tragedia.

Kirjan nykypäivä on 1990-luvun loppupuoli, jolloin perheen lapset Sara ja Erik ovat kolmekymppisiä. Erikillä on vaimo, kaksi lasta ja menestyksekäs ura, mutta Sara on omassa avioliitossaan vaikeuksissa, joita pakoon hän muuttaa Los Angelesiin. Sara palaa Ruotsiin tapaamaan äitiään Ingeriä, joka on vakavasti sairas ja jota hän ei ole tavannut 25 vuoteen. Pian tapaamisen jälkeen Inger kuolee ja Saralle jää nippu hänen päiväkirjojaan ja muistiinpanojaan.

Kirjan toinen tapahtuma-aika on 1970-luvulla, jolloin Sara ja Erik ovat alle 10-vuotiaita lapsia. Heidän vanhempiensa avioliitto on loppumassa ja tilanne suistaa Ingerin vakaviin psyykkisiin ongelmiin. Isä Pelle yrittää parhaansa mukaan järjestää lapsille hyvän elämän ilman äitiä, mutta hänen ratkaisunsa lähettää lapset sukulaisten luo Smoolantiin ei kuitenkaan ole oikea. Vasta kirjan lopussa paljastuu, mihin Ingerin mielen sairastuminen johtaa. Järkyttävien tapahtumien seurauksena perhe hajoaa lopullisesti.

Till Sara, sedan bränns allt on mielenkiintoista ja lumoavaa luettavaa alusta loppuun. Östlundh kirjoittaa täysin uskottavasti niin 8-vuotiaan tytön kuin 34-vuotiaan naisenkin näkökulmasta. Henkilöiden kuvaus ja luonteenpiirteiden kehittely on käsittämättömän tarkkaa ja pakottoman oloista, ja heidän käytöksensä on perusteltua ja ajatusmaailmansa loogista.

Vakavasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole ankea tai rankka, vaan kertoo ennemminkin lasten vahvuudesta ja joustavuudesta. Mukana on myös oivaltavaa huumoria ja aitoa ajankuvaa. Se on myös kertomus perhesiteiden merkityksestä ja toisten ymmärtämisestä. Tarinan loppuu rauhalliseen, toiveikkaaseen ja valoisaan tunnelmaan. Tämä kirja on ehdottomasti yksi vuoden parhaista ja toivon, että se julkaistaisiin myös suomeksi, samoin kuin Östlundhin aiemmat dekkarit.

[Stockholm: Forum, 2016]