Lina Bengtsdotter: Francesca

Rankan työkeikan jälkeen Charlie Lagerin pomo lähettää naisen terapeutin puheille ehtona töiden jatkumiselle. Pitämättömiä lomiakin on kasautunut, mutta Charlie ei haluaisi keskeyttää työtään poliisina. Terapia ei kuitenkaan ole Charlien juttu, joten kun lapsuudenystävä Susanne kaipaa apua elämänsä sotkujen kanssa, päättää hän ottaa lomaa ja palata kaiken uhallakin takaisin Gullspångiin.

Susannen auttaminen on kuitenkin vain tekosyy Charlien paluulle, sillä oikeastaan häntä kiinnostaa eräs vanha paikkakunnalla tapahtunut katoamistapaus, josta kaikki vaikenivat Annabellen jutun ollessa ajankohtainen.

16-vuotias Francesca Mild katosi vuonna 1989, eikä hänestä ole kuultu sen koomin. Etsinnät lopetettiin tuloksettomina ja tapaus jäi selvittämättä. Karkasiko Francesca vai joutuiko hän rikoksen uhriksi? Charlien mielenkiinto herää ja alkaa tonkia vanhaa juttua. Pian hän saa avukseen journalisti Johan Ron, jonka hän tapasi Annabellen etsintöjen yhteydessä tunnetuin seurauksin. Myös Johania kiinnostaa Francescan tapaus, sillä hän on kirjoittanut aiheesta.

Gullspångissa ei ole meno muuttunut, Charlie kohtaa saman naamat ja samat epäluulot. Suurin osa kylän väestä suhtautuu uteluihin torjuvasti ja jotkut suorastaan vihamielisesti. Sinnikkäästi Charlie kuitenkin pureutuu yhä syvemmälle lähes 30 vuoden takaisiin tapahtumiin ja kaikenlaista alkaakin vähitellen paljastua.

Samanaikaisesti seurataan takaumina Francescan elämää ennen katoamista. Vanhemmat eivät ymmärrä tyttöä ja tämä tuntee itsensä muutenkin ulkopuoliseksi. Ainoa ystävä on Paul, joka kuitenkin kuolee. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta Francesca on vakuuttunut, että Paul tapettiin. Kaiken kukkuraksi hän epäilee, että hänen siskonsa Cécilen poikaystävä on syyllinen Paulin kuolemaan.

Francesca (Francesca, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) on sujuva jatko Annabelle-romaanille, vaikka aluksi tuntuukin sen toistolta. Vauhtiin päästyään tarina tarjoaa kuitenkin riittävästi variaatiota, kiinnostavia juonenkäänteitä ja tuoreita henkilöhahmoja.

[Stockholm: Forum, 2018]