Mia Eriksson: Berättelser om Breivik: affektiva läsningar av våld och terrorism

Breivik

Kesällä 2011 Anders Behring Breivik teki terrori-iskun kahteen kohteeseen Norjassa: Oslossa ja Utøyan saarella. Iskuissa kuoli yhteensä 77 ihmistä.

Berättelser om Breivik on Mia Erikssonin tohtorinväitöskirja (Avhandling för filosofie doktorsexamen i genusvetenskap vid Institutionen för kulturvetenskaper, Göteborgs universitet med disputation den 11 mars 2016), jossa hän tutkii kirjoitusten kautta, millaiseksi Breivik ymmärretään, ja miten hänen tekojaan järjellistetään. Tarkoituksena on selvittää, mihin tietoon ja tuntemukseen kirjoitukset Breivikistä perustuvat, ja millaista tietoa ne puolestaan tuottavat. Materiaalina Erikssonilla on aiheesta kirjoitetut kolme kirjaa ja neljä artikkelia. Breivikin ideologiasta ja ajatusmaailmasta on kirjoitettu paljon, mutta tämän tutkimuksen kohteena ei ole Breivikin poliittiset näkemykset ja teot, vaan se, millaisena hänet kuvataan ja mitä selityksiä tapahtuneelle tarjotaan.

Tutkimus jakautuu neljään analyyttiseen osioon, joilla on oma teemansa. Ensin Eriksson tarkastelee, miten Breivikin elämää kuvataan ja mitä kokemuksia ja tapahtumia nostetaan esiin. Toisessa luvussa fokus kohdistuu niihin tunteisiin, joita kirjoitukset herättävät. Kolmanneksi tarkastellaan Breivikiä osana norjalaista yhteiskuntaa. Lopuksi käsitellään sitä, millaiseksi terroristi ajatellellaan ja ymmärretään. Eriksson käyttää analyyseissään affektiivisen eli tunteisiin vaikuttavan lukemisen teorioita sekä sukupuolentutkimustieteen mukaista näkökulmaa koskien maskuliinisuutta, seksualisuutta, valkoihoisuutta ja ikää.

Erikssonin tutkimuksen perusteella Breivikistä kirjoittajat etsivät selityksiä hänen teoilleen tekijän persoonasta ja elämästä, eivätkä niinkään ympäröivästä yhteiskunnasta tai kulttuurista. Kaikki Breivikin pienetkin epäonnistumiset nostetaan esiin, kirjoittajat korostavat hänen kyvyttömyyttään luoda uraa, perustaa perhettä ja solmia toimivia ihmissuhteita. Breivik kuvataan lapsenomaisena tai feminiininä hahmona, jota ei nähdä vaarallisena, vaan pateettisena ja säälittävänä.

Tapahtumia Utøyalla kuvaillaan kirjoituksissa yksityiskohtaisesti ja sensaationhakuisesti. Lukijaa pyritään sokeeraamaan väkivallalla, ja kirjoituksista puuttuu täysin kaikki eettisyys. Sen sijaan ajatukset johdatellaan moraaliseen yhteisöön, jossa ei ole tilaa itsekritiikille tai reflektiolle.

Norja nähdään ihanneyhteiskuntana, johon Breivik ei sovi, joten häntä ei voi ymmärtää. Siirtolaisuutta tarjotaan tekijäksi, joka horjuttaa norjalaista yhteiskuntaa ja luo taustaa Breivikin ideologialle. Kirjoitukset jättävät huomiotta sen, kuinka rasistinen puhe on normalisoitu esimerkiksi politiikassa. Breivikin koetaan myös elävän väärässä ajassa. Häntä ei voida määritellä terroristiksi, koska määritelmä ei sovi valkoiselle, länsimaalaiselle miehelle.

Breivikistä julkaistuja kirjoituksia tutkittuaan Mia Eriksson kysyy, olisiko olemassa muunlaisia tapoja lähestyä väkivaltaa ja terrorismia kuin ymmärtävä tai moralisoiva.

Mia Erikssonin teksti on lukijaystävällistä ja myös tiedemaailman ulkopuolisten ymmärrettävissä. Alussa käydään läpi tieteellisen tutkimuksen teoriaa, joka voi olla vaikeaselkoista asiaan vihkiytymättömille. Varsinaista tutkimusmateriaalia käsitellessään Eriksson kirjoittaa selkeästi ja kiinnostavasti, joten väitöskirjan lukeminen sujuu ongelmitta jo mielenkiintoisen aiheenkin takia.

[Göteborg: Makadam, 2016]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.