Rebecka Edgren Aldén: Och blomstren dö

Gloria lähtee pariksi viikoksi lomalle uudehkon poikaystävänsä Adamin kanssa tämän perheen hienolle kesäpaikalle saaristoon. Perillä pariskuntaa odottavat Adamin viileä äiti Gerd sekä veli Karl vaimonsa Marian ja kolmen lapsensa kanssa.

Saari on Glorialle tuttu lapsuudesta, sillä hän vietti siellä kesiä äitinsä Ritan ja muutaman muun naisen perustamassa feministiyhteisössä. Kesät kollektiivissa loppuivat kuitenkin yllättäen Glorian ollessa 14-vuotias, eikä tämä koskaan saanut selvyyttä, miksi yhteisö hajosi.

Alkoholitarjoilun vauhdittamana Gloria ajautuu sanaharkkaan Adamin perheen kanssa heti ensimmäisen illan päivällisillä. Vapaamielinen Gloria tuntee itsensä kovin ulkopuoliseksi ajatuksineen konservatiiviseen Ekbergin perheeseen verrattuna, eikä Adamkaan puolusta häntä sukulaistensa sanallista hyökkäystä vastaan. Gloria on jo valmis jättämään koko loman sikseen, mutta päättää kuitenkin sinnitellä ja sopeutua tilanteeseen.

Kylällä kävellessään Gloria tapaa muutamia vuosien takaisia tuttuja kasvoja, ja paikallisten keskuudessa vallitseva omituinen tunnelma aiheuttaa hänessä kylmiä väristyksiä. Varsinaisen sokin Gloria kuitenkin kokee entisen feministisen kesätalon tietämillä. Hän tekee karmaisevan löydön: ulkorakennuksessa makaa naisen ruumis liina kasvoillaan ja kukkakimppu käsiin aseteltuna.

Kuolemantapauksen selvittely on tässä tarinassa kuitenkin vain sivuseikka, juoni keskittyy lopulta siihen, mitä saarella tapahtui tuona kohtalokkaana kesänä yli 20 vuotta sitten. Vähitellen asioiden todellinen laita alkaa paljastua ja Glorian koko elämä ja tulevaisuus näyttäytyvät täysin uudenlaisessa valossa. Lopulta tilanne ajautuu siihen pisteeseen, että Gloria joutuu todelliseen kuolemanvaaraan.

Kirjailija onnistuu hyvin painostavan tunnelman luomisessa ja persoonallisten hahmojen kuvaamisessa. Menneisyyden tapahtumat aukeavat kaikessa karmeudessaan vähitellen, ja Glorian kokema järkytys on uskottavan tuntuinen.

[Stockholm: Norstedts, 2017]