Sara Beischer: Jag ska egentligen inte prata om det här

Moa Bengtsson työskentelee hoitajana vanhusten palvelutalossa Liljebackenissa. Vanhustenhoidon ongelmat tuntuvat Ruotsissa olevan täysin samanlaisia kuin Suomessakin, liian vähän henkilökuntaa hoidettavien asukkaiden kuntoon ja vaatimuksiin nähden. Moa kollegoineen tekee minkä pystyy, mutta hoidon laatu kärsii resurssien puutteesta.

Hoitotyö on Moalle vain välivaihe, oikeasti hän haluaisi tehdä elokuvia. Alalle on kuitenkin vaikea päästä, joten sen sijaan Moa kirjoittaa kirjan kokemuksistaan vanhusten hoitajana. Hän tarjoaa käsikirjoitusta kaikille mahdollisille kustantajille, jotka kuitenkin torjuvat romaanin yksi toisensa jälkeen. Moa alkaa jo masentua, kunnes eräänä päivänä vihdoin tärppää. Eräs kustannusyhtiö kiinnostuu kirjasta ja tarjoaa sopimusta.

Samaan aikaan mediassa kuohuu, sillä vanhustenhoidosta on vuotanut julkisuuteen ikäviä asioita, puhutaan laiminlyönneistä ja jopa hoitovirheistä. Moa pelkää, että työnantaja ei katso hyvällä hänen kirjansa julkaisua, ja työkavereillakin saattaa olla sanansa sanottavana asiasta.

Asiat etenevät kuitenkin vauhdilla, ja pian Moa huomaa olevansa kirjasyksyn sensaatio. Moa on täysin valmistautumaton julkisuuteen, mutta se ei estä häntä esiintymästä messuilla ja tapahtumissa. Kutsuja tulee myös tv:n aamuohjelmiin ja radioon. Yhtäkkiä Moa on vanhustenhoidon asiantuntija, jonka mielipidettä kysytään ja kuunnellaan.

Sara Beischer osoittaa selkeästi ongelmat, joihin vanhustenhoito on ajautunut. Ratkaisua tilanteeseen vain ei tunnu löytyvän. Vakavasta aiheesta huolimatta kirja tuo humoristisesti esiin päättäjien ja asiantuntijoiden saamattomuuden ja haluttomuuden vaikean ongelman edessä. Ironisesti Moakin vastaanottaa Vuoden vanhushoiva -palkinnon siinä vaiheessa, kun ei enää edes työskentele alalla.

Tämä kirja on jatkoa vuonna 2012 ilmestyneelle Jag ska egentligen inte jobba här -romaanille.

[Stockholm: Lind & Co, 2018]